Ostoksilla GoFitness- verkkokaupassa

Koska olen perheellinen, kiireinen, kahta työtä tekevä ja taloa rakentava mies, ei aikani riitä siihen, mihin olen nuoruusvuoteni tuhlannut. Punttisaliin.

Kokeiltu on monet kerrat. 
On ostettu eräänkin kerran salin kuukausikorttiin vähän leimaa, mutta..
Kun illalla 9 aikaan huomaa, että aikani riittää lasten hyvän yön pusuihin ja hyvän yön toivotuksiin, niin eipä tule mieleen lähteä siitä sitten pariksi tunniksi treenaamaan (sali ei siis ole ihan kodin nurkalla).

Aikani taisteluani tuulta vastaan, totesin, että ihan turha yrittää repiä aikaa punttisalille.
Sen sijaan, talomme kun on vielä rakennusvaiheessa, elokuvahuoneeksi suunniteltu huone saikin uuden käyttötarkoituksen: Punttisali 

Siihen sitten upotin kaikki sen hetkiset säästöni ja sainkin lähestulkoon kiitettävää jälkeä aikaan.
Osa laitteista on itse tehty, osa ostettu.
Mutta mikä vielä puuttuu.. Vinopenkki!

Ja koska tilillä sattui olemaan sen verran rahaa, että vinopenkin pystyi ostamaan päädyin selailemaan verkkokauppoja.
GoFitness- verkkokaupasta löytyikin sopiva jakkara, ja mikä parasta toimitusaika sopi aikatauluuni: 
1-4 arkipäivää tilauksesta ja tuote vihreällä, eli löytyy varastosta.
Muissa verkkokaupoissa toimitusaika oli toista viikkoa, eikä tuote olisi kerinnyt tulla niin, että pystyn sen ottamaan vastaan.

Tein tilauspäätöksen ainoastaan toimitusajan perusteella.
Tilasin tuotteen, ja sainkin välittömästi tilausvahvistuksen spostiini.
Olin positiivisesti yllättynyt nopeudesta. 
Tämän vuoksi odotinkin salaa penkkiä jo tulevaksi perjantaiksi, olihan tilauspäivä keskiviikko.
Penkkiä ei tullut kuitenkaan perjantaina. 
En sinänsä ollut pettynyt, kun tilausvahvistuksessa luki toimitusajankohdan olevan seuraava viikko.
Seuraavan viikon puolivälissä kysyin GoFitness asiakaspalvelusta, että olihan penkki tulossa tällä luvatulla viikolla?

Asiakaspalvelusta vastattiinkin muutaman tunnin kuluttua: Kyllä vain, viim. ensiviikon alussa varastossa.

Siis mitä..? 
Mihin penkki oli tulossa?
Missä varastossa penkki on ensi viikon alussa, jolloin en ole ainakaan kotona sitä vastaanottamassa?

Siitä sitten selventävää koetin kysyä:
"Eli penkkiä tulee varastoon viimeistään ensiviikon alussa(ko)? Milloin penkki on minulla? Tilatessa penkin kohdalla luki "toimitus 1-4 arkipäivässä."

Mutta asiakaspalvelun Ville on niin kiireinen, että ei kerkeä yksityisen sankarin kuulusteluihin vastaamaan, tai pahoittelemaan, että tuote on myöhässä noin puolitoista viikkoa.
Ilmeisesti asiakaspalvelussa on niin kiire, kun HealthVisorin omistamalla Gofitnessillä on niin tiivistä yhteistyötä päämiehien kanssa, että asiakkaat unohtuu.

Olen pahoillani, että häiritsin kiireistä elämäänne sielä GoFitness myymälässä.

Jatkossa otan yhteyttä muihin kuntoilutarvikkeita myyviin yrityksiin, jotka eivät ole niin kiireisiä.

Poliisin asialla

Kaikkia ekologisuuden sääntöjä loukaten hankin ajoneuvokseni Amöriikkalaisen lava-auton, joka oli niin painava, että se lukeutui kevyt kuorma-autoksi.

Hankkiessani auton, se ei tietysti ollut vielä Suomen rekisterissä. Siirtokilvillä autoa oli liikuteltava.

Eräänä päivänä olinkin työmatkalla ko. kulkineella, 2v tyttäreni kyydissä.
Takanani pitkän matkaa ajeli harmaa farmarimallinen Saab 9-5.
Jotain tulevasta jo aavistelin, kun taustapeilissä vilkkui vuoroin sinistä ja punaista.
Siihenpä sitten pysähdyttiin, moottoritien levähdyspaikalle haastateltavaksi.

Saabista astui ulos paikalliset Fox Mulder ja Dana Scully, siviilivaatteet päällä.
Fox ja Dana astelivat päättäväisenä ajoneuvoni luo ja käskivät minut Saabiin.
Totesin, että en toki voi jättää tyttöäni autoon, pieni kun on.
Fox ja Dana olivat sitä mieltä, että minun on nyt parempi vain tulla autoon mukisematta, lapsi kyllä pärjää.

Eihän siinä vellihousun auta vastaan sanoa, kun kaksi rotevaa poliisia käskyttää.
Saabissa sitten minulle kerrottiin, että ajoneuvoni on vietävä nyt tullin varikolle, koska siitä on autovero maksamatta. Olin kun puulla päähän lyöty..
Vastasin asiantuntijoille, että kyseessä on kuorma-auto, jossa ei ole autoveroa.
Lainvalvojapariskunta ei tietenkään kerennyt kuuntelemaan minua, kun toinen kirjoitti jotain ja toinen luki jotain.
Sain sitten säikähdykseltäni sanottua, että minulla on kyllä kaikki auton maahantuontiin liittyvät kuitit ja paperit autossa ja voin ne hakea.
Dana Scully tulikin avaamaan oven ja asteli käsi pistoolinkahvalla perässäni autollen.
Kun kaivelin keskikonsolia, Dana otti vakaan haara-asennon ja valmistautui vaimentamaan sillä asennolla käsiaseensa rekyyliä, jos alan lapseni kanssa rettelöimään.

No, en juuri silloin löytänyt keskikonsolistani katkaistua haulikkoa, jolla asia olisi selvitetty nopeammin ja ilmeisesti agenttien toivomalla tavalla.
Sen sijaan löysin vain tylsiä asiakirjoja, jotka liittyivät johonkin tyhmään auton maahantuontiin.
Ne olivatkin niin tyhmiä, että olivat koko noin 2 tuntia siinä Saabin keskikonsolilla, puhelinluettelon päällä. Kumpikaan agenteista ei perehtynyt papereihin, saati sanomisiini.

2 tunnin jälkeen, lukuisten turhien selittely-yritysten jälkeen säikähdykseni alkoi vaihtua suunnattomaksi raivoksi.
Toinen poliisi lukee samaa paperia, jossa on noin 6 riviä tekstiä, kohta kolmatta tuntia.
Toinen poliisi keskustelee tullivirkailijan kanssa.
Kumpikaan ei kuuntele minua.
Ilmoitin poliisille, että lähden nyt lapseni luokse sinne autoon ja ajan autoni kotiin.

Kumpikin poliisi kääntyi katsomaan minua, sanoen, etten voi tehdä niin.
Kysyin: Miksi?
Poliisit vastasivat yhteen ääneen: Koska autosi autovero on maksamatta
Johon vastasin: Tarkoitatteko kuorma-autoani?
Poliisit olivat hetken hiljaa, ja Fox kysyi: Onko tuo kuorma-auto....?
Vastasin: Olen kolmatta tuntia koettanut teitä saada lukemaan näitä antamiani papereita, josta selviää, että kyseessä on kuorma-auto.
Kummallekin poliisille nousi muumi-limsan värinen puna kasvoille.

Hetken rykimisen jälkeen Fox soitti vielä kerran tullivirkailijalle, joka pienen tutkimisen jälkeen pahoitteli, että ei ollut heti huomannut kyseessä olevan kuorma-auto, johon ei siis tule autoveroa.
Jos minulla ei olisi ollut pinna niin kireällä, olisi tilanne saattanut olla jopa nautinnollinen.

Sitten alkoi agenttien selittely, kuinka kaikki ihmiset puhuvat kiinni jäädessään sitä sun tätä, eivätkä he voi tietää milloin poka puhuu totta ja millon ei...
Hypistelin hiljaa itsekseni sitä paperinippua kädessäni ja purin hampaitani.

Asia raivostutti vielä pitkään sen jälkeen. Suunnittelin, että lähetän palautetta poliisille, mutta..
Kun tiedän, että siitäkään ei ole mitään hyötyä.

Tämä kokemukseni ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki poliisit olisivat tähän kastiin kuuluvia, mutta tämän kastin edustajat pilaavat poliisin maineen.

Lääkäritarina #2

Edellinen lääkäritarina olikin kerennyt jo vähän hautautua muistin jonnekin pohjukoihin, kun perheemme poika sairastui lähes heti syntymänsä jälkeen RS-virukseen.
Poika sai kyllä hyvää hoitoa sairaalassa ja paranikin taudista.
Ikävänä jälkiseuraamuksena pojalle jäi ns. infektioastma, joka ilmenee lähes aina, kun poika sairastuu flunssaan.

Ja sattuipa niin, että poika sitten sairastui flunssaan hieman vanhempana.
Yskä oli sydäntä särkevää ja taukoamatonta. Yötä päivää.
Menimme lääkäriin, taas.
Sielä meidät ottikin vastaan Intialainen lääkäri, joka puhui välttävää Suomea.
Lääkäri kuunteli lapsemme keuhkoja ja kirjoitti reseptin yskänlääkkeeseen.
Siitä sitten taas apteekkiin.

Apteekissa meitä tultiinkin oikein henkilökohtaisesti jututtamaan..
..Apteekin henkilökunta oli hieman ihmeissään saamastaan reseptistä.
Reseptissä oli määrätty aikuisten yskänlääkettä,
jota reseptissä oli määrätty aikuisen maksimi annos yli 10 kertaisena.
Potilaana oli kuitenkin vuoden ikäinen vauva.

Tässä kokemuksessa erona edelliseen oli kuitenkin se, että joku kiinnostui.
Apteekissa, luojan kiitos, huomattiin tämä virhe.

Lääkäritarina #1

Aloitellaan nyt vaikka ensimmäisestä lapsestamme saaduista kokemuksista, muutamia vuosia takaperin.

Lapsella ei oltu todettu allergioita 5 ikävuoteen mennessä.
Viidentenä kesänä lapsen kasvot turposivat, vielä tälläkin hetkellä tuntemattomasta syystä.
Lääkärissä käynti pisti meidät matkalle apteekkiin, ostamaan antibioottia, joka helpottaisi vaarallistakin "selluliittitulehdusta", joka tyttärellemme arvaten diagnosoitiin.

Puoli vuorokautta myöhemmin tyttö oksentaa sisukaluja pihalle, muutaman minuutin välein.
Hätääntyneenä soitamme samaiseen terveyskeskukseen, jossa kävimme, kysyäksemme mistä tila voi johtua.
Terveydenhoitaja vastaa napakasti: "Tärkeintä on nyt saada antibiootti pysymään sisällä, antakaa aina lisää kun tyttö oksentaa vanhan ulos".

Tätä neuvoa luottavaisena noudatimme muutaman tunnin, kunnes tytön tila oli TODELLA heikko.
Sitten itse kokemusperäisesti huomasimme, että tyttö oksentaa lähes heti, kun on saanut antibiootin.
Näin ollen, päätimme lopettaa antibiootin antamisen. Tyttö lopetti oksentamisen.
Vesi ja kaikki muu pysyi sisällä.
Tuskasteltuamme tytön tilaa, tutkittiin täältä sähköisestä maailmasta, mitä syitä tytön tilaan voi olla, niin löysimme yhden ainoan selityksen asiaan: Anafylaktinen shokki joka johtui tytön saamasta antibiootista

Koska tyttö oli niin heikossa kunnossa, että tuskin pystyi puhumaan, saati pysymään hereillä, soitimme uudelleen terveyskeskukseen, toivoen, että voisimme keskustella lääkärin kanssa, koska epäilimme anafylaktista reaktiota.
Ynseä terveydenhoitaja totesi uudelleen: "Pitääkö lapsi tuoda lääkäriin asti, että antibiootti saadaan pysymään tytössä sisällä?".
Vaatimalla vaadimme, että tytölle on nyt saatava uusi aika lääkärille, jotta tiedämme, mistä on kyse.
Terveydenhoitaja totesi, että koska ei kyseessä ole kiireellinen asia, saamme ajan seuraavalle päivälle.
Siihen asti meidän olisi annettava tiheästi tytölle antibioottia.
Minkäänlaista syytä tytön tilaan emme puhelimessa saanut.

Seuraavana päivänä lääkäri totesi, että lapsi on allerginen saamalleen antibiootille.
Lapsemme oli lähellä kuolla anafylaktiseen shokkiin, eikä kukaan kertonut siitä meille, kun hätä oli suurin.

Jos emme omasta päätöksestä olisi lopettaneet lääkkeen antamista, olisi maailma tällä hetkellä ilman yhtä 8v iloista nauravaa tyttöstä.

Kuka olisi ottanut vastuun, jos lapsemme olisi menehtynyt?
Ketä muuta tämä olisi kiinnostanut, kun perhettämme?

Anafylaktinen reaktio, Anafylaktinen shokki:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00201

Miksi tyydymme siihen, mitä saamme..

Tässä elämieni vuosien varrella, olen oppinut sinisilmäisestä nauravasta pojasta aikuiseksi, suojautuneeksi, varaukselliseksi, jonkin verran rotuja sortavaksi kurttuotsaksi, joka ei säästele sanojaan.

Miksi...? 

Siitäpä tämä blogi kertookin.

Ennen perhettä ja lapsia osasin katsoa asioita läpi sormien, ehkä ajatellen, että ensikerralla minua onnistaa, tai että ensikerralla tuolla asiakaspalvelijalla ei ehkä ole näin huono päivä.

Mutta perheen, lainojen, vastuun, "huolien" ja ennen kaikkea jatkuvan, loputtoman kiireen lisääntyminen johtaa siihen, että yksittäiset hetket ja tapahtumat alkavat olla todella tärkeitä asioita elämässä, jotka johtavat aina toiseen.

Jos näissä hetkissä ja tapahtumissa saa päivittäin kuraa hanskaan, alkaa jossakin vaiheessa olla mitta täysi.

Olen miettinyt miksi..

Ja olen tullut siihen tulokseen, että osalla kollegoistani, eli tällä maapallolla eläjillä on moraali, vastuuntunto ja empatia asteikon miinuspuolella.

Ikäänkun millään ei olisi mitään väliä, kun joku muu ottaa kuitenkin vastuun jos ottaa.

Koska minun mittani on nyt täysi, alan tyhjentämään mitta-kippoani tähän blogiin.

Ehkä tästä ei ole kenellekään mitään iloa, mutta toisaalta joku, joka tuntee kanssani samoin, saa ehkä sielulleen rauhan sillä tiedolla että tässä maailmassa on vielä ihmisiä, joilla moraali, vastuuntunto ja empatia ovat asteikon plussapuolella.