Aloitellaan nyt vaikka ensimmäisestä lapsestamme saaduista kokemuksista, muutamia vuosia takaperin.
Lapsella ei oltu todettu allergioita 5 ikävuoteen mennessä.
Viidentenä kesänä lapsen kasvot turposivat, vielä tälläkin hetkellä tuntemattomasta syystä.
Lääkärissä käynti pisti meidät matkalle apteekkiin, ostamaan antibioottia, joka helpottaisi vaarallistakin "selluliittitulehdusta", joka tyttärellemme arvaten diagnosoitiin.
Puoli vuorokautta myöhemmin tyttö oksentaa sisukaluja pihalle, muutaman minuutin välein.
Hätääntyneenä soitamme samaiseen terveyskeskukseen, jossa kävimme, kysyäksemme mistä tila voi johtua.
Terveydenhoitaja vastaa napakasti: "Tärkeintä on nyt saada antibiootti pysymään sisällä, antakaa aina lisää kun tyttö oksentaa vanhan ulos".
Tätä neuvoa luottavaisena noudatimme muutaman tunnin, kunnes tytön tila oli TODELLA heikko.
Sitten itse kokemusperäisesti huomasimme, että tyttö oksentaa lähes heti, kun on saanut antibiootin.
Näin ollen, päätimme lopettaa antibiootin antamisen. Tyttö lopetti oksentamisen.
Vesi ja kaikki muu pysyi sisällä.
Tuskasteltuamme tytön tilaa, tutkittiin täältä sähköisestä maailmasta, mitä syitä tytön tilaan voi olla, niin löysimme yhden ainoan selityksen asiaan: Anafylaktinen shokki joka johtui tytön saamasta antibiootista
Koska tyttö oli niin heikossa kunnossa, että tuskin pystyi puhumaan, saati pysymään hereillä, soitimme uudelleen terveyskeskukseen, toivoen, että voisimme keskustella lääkärin kanssa, koska epäilimme anafylaktista reaktiota.
Ynseä terveydenhoitaja totesi uudelleen: "Pitääkö lapsi tuoda lääkäriin asti, että antibiootti saadaan pysymään tytössä sisällä?".
Vaatimalla vaadimme, että tytölle on nyt saatava uusi aika lääkärille, jotta tiedämme, mistä on kyse.
Terveydenhoitaja totesi, että koska ei kyseessä ole kiireellinen asia, saamme ajan seuraavalle päivälle.
Siihen asti meidän olisi annettava tiheästi tytölle antibioottia.
Minkäänlaista syytä tytön tilaan emme puhelimessa saanut.
Seuraavana päivänä lääkäri totesi, että lapsi on allerginen saamalleen antibiootille.
Lapsemme oli lähellä kuolla anafylaktiseen shokkiin, eikä kukaan kertonut siitä meille, kun hätä oli suurin.
Jos emme omasta päätöksestä olisi lopettaneet lääkkeen antamista, olisi maailma tällä hetkellä ilman yhtä 8v iloista nauravaa tyttöstä.
Kuka olisi ottanut vastuun, jos lapsemme olisi menehtynyt?
Ketä muuta tämä olisi kiinnostanut, kun perhettämme?
Anafylaktinen reaktio, Anafylaktinen shokki:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00201
Lapsella ei oltu todettu allergioita 5 ikävuoteen mennessä.
Viidentenä kesänä lapsen kasvot turposivat, vielä tälläkin hetkellä tuntemattomasta syystä.
Lääkärissä käynti pisti meidät matkalle apteekkiin, ostamaan antibioottia, joka helpottaisi vaarallistakin "selluliittitulehdusta", joka tyttärellemme arvaten diagnosoitiin.
Puoli vuorokautta myöhemmin tyttö oksentaa sisukaluja pihalle, muutaman minuutin välein.
Hätääntyneenä soitamme samaiseen terveyskeskukseen, jossa kävimme, kysyäksemme mistä tila voi johtua.
Terveydenhoitaja vastaa napakasti: "Tärkeintä on nyt saada antibiootti pysymään sisällä, antakaa aina lisää kun tyttö oksentaa vanhan ulos".
Tätä neuvoa luottavaisena noudatimme muutaman tunnin, kunnes tytön tila oli TODELLA heikko.
Sitten itse kokemusperäisesti huomasimme, että tyttö oksentaa lähes heti, kun on saanut antibiootin.
Näin ollen, päätimme lopettaa antibiootin antamisen. Tyttö lopetti oksentamisen.
Vesi ja kaikki muu pysyi sisällä.
Tuskasteltuamme tytön tilaa, tutkittiin täältä sähköisestä maailmasta, mitä syitä tytön tilaan voi olla, niin löysimme yhden ainoan selityksen asiaan: Anafylaktinen shokki joka johtui tytön saamasta antibiootista
Koska tyttö oli niin heikossa kunnossa, että tuskin pystyi puhumaan, saati pysymään hereillä, soitimme uudelleen terveyskeskukseen, toivoen, että voisimme keskustella lääkärin kanssa, koska epäilimme anafylaktista reaktiota.
Ynseä terveydenhoitaja totesi uudelleen: "Pitääkö lapsi tuoda lääkäriin asti, että antibiootti saadaan pysymään tytössä sisällä?".
Vaatimalla vaadimme, että tytölle on nyt saatava uusi aika lääkärille, jotta tiedämme, mistä on kyse.
Terveydenhoitaja totesi, että koska ei kyseessä ole kiireellinen asia, saamme ajan seuraavalle päivälle.
Siihen asti meidän olisi annettava tiheästi tytölle antibioottia.
Minkäänlaista syytä tytön tilaan emme puhelimessa saanut.
Seuraavana päivänä lääkäri totesi, että lapsi on allerginen saamalleen antibiootille.
Lapsemme oli lähellä kuolla anafylaktiseen shokkiin, eikä kukaan kertonut siitä meille, kun hätä oli suurin.
Jos emme omasta päätöksestä olisi lopettaneet lääkkeen antamista, olisi maailma tällä hetkellä ilman yhtä 8v iloista nauravaa tyttöstä.
Kuka olisi ottanut vastuun, jos lapsemme olisi menehtynyt?
Ketä muuta tämä olisi kiinnostanut, kun perhettämme?
Anafylaktinen reaktio, Anafylaktinen shokki:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00201
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti